Joulu lähestyy, ja sitä myötä myös Markuksen syntymäpäivä (23.12. muista onnitella t: Markus), joten olihan meidänkin pakko hommata jotain joulukoristetta, sekä myös kuusi. Tai no eihän meillä mitään kuusta ole vieläkään, sillä se maksoi liikaa. Sen sijaan näimme Instagramissa eräästä kahvilasta videon, jossa kahvilan työntekijät koristelevat tikapuita joulukoristein. Siitähän se ajatus sitten lähti, joten eipä muuta kuin skootterin nokka kohti Big-C:tä ja euron jouluvaloja ja -koristeita ostamaan!
Ja näin. Nyt ne joulutikkaat siinä sitten seisovat valot välkkyen ja koristeet säkenöiden, latvatähteä myöten. Kissathan luonnollisesti haluavat räpeltää sitä minkä ehtivät, joten kohta meillä varmaan roikkuu kolme kissaa niskasta sidottuna tikkaisiin, sillä vähemmästäkin palaa hermot eivätkä nuo kolme nassikkaa usko mitään. Toivottavasti Tao pistään kolmikon kuriin ja pian, sillä pystymme kohta ottamaan sen pysyvästi sisälle. Toivon mukaan.
Mitään suurempia joulusuunnitelmia meillä ei oikeastaan ole. Glühweinia olisi tarkoitus tehdä itse, mutta neilikan metsästäminen onkin osoittautunut yllättävän haasteelliseksi. Täällä Thaimaassa tuntuu muutenkin nuo mausteiden löytäminen olevan välillä vaikeaa, sillä kaupoissa ei välttämättä ole ollenkaan mausteosastoja, tai sitten niitä on kolme ympäri kauppaa. Kuten kaikkea muutakin. Luulisi että saman tuotekategorian tuotteet löytyisivät samasta hyllyvälistä, mutta näin ei kuitenkaan ole.
Aurinko, missä luuraat?
Jos tässä jotain toivoisi joululahjaksi, niin sadekauden päättymistä. Vesisade on hauskaa hetken aikaa ja ajoittain, mutta jossain vaiheessa se alkaa kyrpimään. Sadetakin päälle vetäminen on pieni paha tässä kaikessa, sillä kosteus tulee myös sisälle asti. Ei sentään varsinaisesti vetenä, vaan siinä että talon kosteusmittari varmaan pyörisi ympyrää jos sellainen täällä olisi. Ei ole ihan hirveän miellyttävää huomata vähemmälle käytölle jääneiden vaatteiden olevan valkoisen homekerroksen peitossa ja sen jälkeen tajuta, että myös osa astioista ja hyllyistä on kasvattanut ylleen mukavan talviturkiksen. Kaikenlisäksi vaatteet, kaapit ja oikeastaan kaikki muukin tuoksahtaa kostean multaiselta, eivätkä esimerkiksi pyyhkeet ehdi koskaan kuivumaan suihkujen välissä. Nyt kuitenkin teimme jonkinlaisen ratkaisun ja tilasimme kotiin sähköisen kosteudenpoistajan. Josko se auttaisi tähän ongelmaan, kunnes aurinko taas porottaa täydeltä taivaalta koko päivän. Silica-pussit eivät auta enää ihan tässä vaiheessa, ellei niitä osta rekkalastillista ja dumppaa keskelle huonetta.
Sunnuntai resortilla
Olemme joskus maininneet jossain postauksessa, että meillä oli jotain suunnitelmia työkuvioihin liittyen. Mehän siis olemme jo palkkatöissä, kuten selväksi on varmasti tullut, mutta lisätulo ei ikinä ole pahitteeksi. Aloimme tutkia vaihtoehtoja mitä muuta voisimme saarella tehdä ja aloimme katsomaan asuntojen, resorttien ja ravintoloiden esittelykuvia huoneista, ruoka-annoksista ja sen sellaisesta. Valtaosa kuvista oli selvästi otettu jollain perunalla, jonka käyttäjällä ei ole mitään taiteellista silmää. Koska meillä nyt sattuu olemaan kaikki tarvittavat välineet ja osaaminen, aloimme laittamaan viestiä useisiin paikkoihin ja tarjoamaan omia palveluitamme. Yhden kiinnostusta osoittavan viestin saimme eräältä sukelluskoululta, joka sitten kuitenkin kariutui asiakkaiden puuttumiseen. Sen jälkeen asia jäi seisomaan.
Noin viikko sitten saimme vastauksen eräältä vasta-avatulta luksusresortilta, joka kiinnostui meistä ja halusi testata osaamistamme. Niinhän siinä sitten kävi, että tänään vietimme resortilla kahdeksan tuntia kuvaten heidän huoneitaan, ruoka-annoksiaan, sekä cocktailejaan. Eipä sitä olisi arvannut, että valokuvien ottaminenkin olisi rankkaa, mutta kyllä muuten oli. Ruokia kuvatessakin on usein aika, jonka jälkeen ruoan koostumus muuttuu tai rakenne lässähtää, kiitos kuumien kastikkeiden tai auringonpaisteen. Rankin osuus oli kuitenkin se hetki, kun kaikki työ oli saatu purkkiin ja pöydälle jäi rivi cocktaileja, odottamaan juojaansa. Suomalaisina emme kehdanneet kieltäytyäkään, joten temmoimme sitten kaksin käsin koko setin kurkusta alas, katsoimme auringonlaskua ja kuuntelimme kaiuttimista soivia joululauluja. Ei tämä kyllä vieläkään tunnu siltä, että joulu on kahden päivän päästä, mutta kyllä tämäkin kelpaa. Nyt on kuitenkin käytävä vielä läpi läjä kuvia ja sen jälkeen alkaa se pahin vaihe; odottaa että resortin omistaja kertoo mielipiteensä kuvista.
Joulurauhaa
Me tuskin kirjoitamme enää ennen joulua uutta postausta (koska emme aio viettää joulunpyhiä kirjoittamassa blogia), joten toivotamme jo tässä vaiheessa Sinulle oikein mukavaa ja rauhallista joulua, missä ikinä sitten oletkin. Kerro toki missä itse vietät joulun ja mitä puuhaillen. Tuoko pukki lahjat kuusen vaiko palmupuun alle?
Muista myös seurata meitä Facebookissa, sekä Instagramissa!
Kommentoi