Ensimmäinen viikko Thaimaassa on nyt koettu, alkushokin aiheuttamasta järkytyksestäkin jo päästy yli ja työlupa-asioitakin on saatu pikkuhiljaa hoidettua eteenpäin. Seuraavaksi edessä on muutto isompaan ja viihtyisämpään asuntoon, huonekalujen etsimistä ja siitä sitten hiljalleen rauhalliseen arkielämään totuttelua. Vaikka Thaimaa-blogi ja sen kirjoittaminen aloitettiinkin jo toukokuussa, on tämä oikeastaan se postaus joka on alku kaikelle uudelle! Millaista elämä Thaimaan Koh Samuilla on näin ensimmäisen viikon jälkeen?
Alkushokki
Saapuessamme Thaimaan lämpöön ja Koh Samuin saarelle, alkoi samantien niin kova tohina, että sukat vain pyörivät jaloissa. Tuleva esimiehemme oli meitä kentällä vastassa ja käsipäivään jälkeen lähdimmekin samantien hoitamaan elämää helpottavia asioita, kuten hankkimaan puhelinliittymää, kirjoittamaan vuokrasopimusta ja vuokraamaan skootteria. Ruokakauppaankin mentiin asenteella ”Asunto on tyhjä huonekaluja, mikroa ja vedenkeitintä lukuunottamatta, ostakaa mitä luulette tarvitsevanne tässä ensipäivien aikana”.
Siinä hulinassa ja ihmettelyssä eivät aivot toimineet ehkä ihan niin kirkkaasti kuin olisi voinut, sillä jouduimme tekemään seuraavana päivänä vielä uuden kauppareissun. Ensimmäisellä kerralla mukaan tarttui lähinnä vain juomavettä, pikanuudeleita, vessapaperia ja pesuaineita. Eipä tullut tohinassa mieleen, että varmaan ne ruokailuvälineet, astiat, roskakorit ja petivaatteetkin olisi olleet tarpeellisia.
Vielä Hong Kongista lähtiessä olo oli kovin itsevarma uudesta elämästä ja päätöksen oikeudesta. Pomon auton takapenkillä istuessamme molemmilla kuitenkin kävi mielessä, että mihinhän sitä nyt sittenkään tuli hypättyä ja olikohan tämä nyt sittenkään oikea ratkaisu. Uutta asiaa tuntui tulevan joka suunnasta, eikä asuntokaan vastannut alkujärkytyksessä ihan täysin niitä odotuksia, mitkä sitä oli nettisivuilla olevia kuvia selaillessa päähänsä luonut.
Kun sitä vielä meni pankkiin vaihtamaan valuuttaa ja hoitamaan puhelinliittymäasioita ilman kunnollista yhteistä kieltä ja tietoa maan toimintatavoista, oli loppuillasta itku lähellä. Hyvin nukutun yön ja lähiravintolassa syödyn aamiaisen jälkeen ajatukset alkoivat kuitenkin näyttää enemmän vihreää valoa tulevaisuuteen ja kun tässä nyt on viikon verran skootterilla huristellut pitkin saarta, on ajatus ”Ei helvetti” vaihtunut muotoon ”Eiköhän tää tästä lähde sujumaan”.
”Tutustukaa rauhassa, ottakaa kaikki aika minkä tarvitsette”
Se oli viimeisimpiä lauseita, jotka pomo sanoi meille, ennen kun jätti meidät majapaikkaamme ja se tuntuu olevan koko maan motto. Thaimaassa vaaditaan kärsivällisyyttä ja tietyt asiat ottavat oman aikansa. Suomen PK-seudun jälkeen tämä voi olla hieman hankala sisäistää, kun on tottunut Helsingin kiireiseen mentaliteettiin, jossa kaikki pitää tapahtua nyt ja heti, ellei jo aiemminkin. Ihmiset juoksevat metroihin, tuijottavat jatkuvasti rannekellojaan, kahvi hörpitään työmatkalla puolikylmänä ja metron jälkeen rullataan Alepa-pyörällä tukka putkella toimistolle.
Täällä asiat ovat täysin vastakohta. Rannekelloja ei ole kenelläkään, kaupan kassaneitikin saattaa vaihtaa kuulumisia työkaverinsa kanssa kesken asiakastilanteen tai viettää lounastaukoa maaten kaupan lattialla tai huonekaluosaston sohvalla. Esimiehemme varoitteli liikenteen kaoottisuudesta, mutta sanoi kuitenkin sen olevan ”hallittua kaaosta”. Sitä se kyllä on. Liikenteessä kuumotuksia aiheuttavat pääsääntöisesti pelti paljaana ajavat turistit järjettömine ratkaisuineen, satunnaisesti eteen juoksevat koirat, tievauriot, sekä satanen lasissa ohipaahtavat kuorma-autot, joiden perälavalla hengailee kokonaisen rakennusfirman miehistö työvälineineen.
Vaikka pääkadulla onkin käytännössä vain kaksi kaistaa, mahtuu siihen hyvin kolme autoa rinnakkain ja sivuille vielä yhdet moottoripyöräviritykset. Kun toinen kaksipyöräisistä suhaa omaa kaistaansa vielä vastavirtaan, voi vain ihmetellä ettei kolaritilanteita satu sen enempää. Enkä edes enempää mainitse turisteista, jotka kulkevat omasta mielestään tien sivussa keskellä yötä ilman minkäänlaisia valoja tai heijastimia. Jalkakäytäviä tai pyöräteitä tässä kaupungissa ei tunneta, on vain teitä. Älyttömimmältä vielä tuntuu, että valtaosa moottoripyörällä suhaavista ei käytä lainkaan kypärää tai jos käyttää, on sekin pelkkä styroksinen pyöräilykypärä, jossa leukaremmikin roikkuu aukinaisena. Thaimaalaiset uskovat liikenteessäkin onneen ja työnantajaani lainatakseni ”Kun antaa pusun ja nätin lauseen peilissä roikkuvalle korulle, voi liikenteessä tehdä ihan mitä vaan eikä seuraamuksia koidu”. Itse kyllä ostimme skootterivuokraamosta saamiemme rakennusmieskypäriltä vaikuttavien pottien tilalle kunnolliset moottoripyöräkypärät turvaluokitusmerkinnöin, ihan vain varmuuden vuoksi.
Gekkoja seinillä
Viikon aikana olemme tutustuneet tietystikin paikalliseen ruokatarjontaan, sekä viettäneet paljon aikaa luonnossa ja rantabaarin säkkituolissa maaten, joka on ollut juurikin sitä paljon kaivattua rentoutumista. Iltaisin olemme käyneet pariin kertaan katsomassa erään rantabaarin järjestämää tulishowta, jonka kyseinen ravintola järjestää joka ilta ja joka ilta se on yhtä päräyttävä taidonnäyte. Ruokaa on tullut maistettua niin katukeittiöissä, kuin hieman laadukkaammissakin ravintoloissa, eikä pettymyksiä ole tullut. Ranskalaiset, hampurilaiset, pitsat ja pihviannokset ovat saaneet toistaiseksi jäädä väliin. Samaten jäi väliin eräs ravintola, jonka ovella paikallinen herrasmies toivotti meidät tervetulleeksi selvällä suomenkielellä tiedusteltuaan ensin kotimaatamme. Muuten suomea ei ole kuulunut eikä suomalaisia näkynyt, lukuunottamatta tietysti esimiestämme vaimoineen.
Vielä Suomessa asuessamme tuli lueskeltua Thaimaan eläinkunnan laajuudesta ja selviteltyä minkälaista mönkijää ja kiipeilijää paikallisista asunnoista usein löytyy. On vaikea sanoa onko meidän maskottimme vain hyvä metsästäjä ja suursyömäri, sillä emme ole nähneet juuri lainkaan ötököitä paria yöperhosta, muurahaista ja hämähäkkiä lukuunottamatta. Nämäkin ovat tulleet todennäköisesti sisään vessan puolelta, jossa ikkunalasi kattaa vain puolet ruudusta. Mikäli meillä täällä jotain möngertäjää kulkee, Garyksi nimeämämme gekko kyllä ilmoittaa varsin äänekkäästi olevansa ötökkäjahdissa aina mennessämme nukkumaan. Emme tosin tiedä onko liskoja enemmän kuin yksi, mutta jokaisen vastaavan näköisen nimi on nyt Gary.
Kissoja ja koiria sen sijaan näkee kaduilla varsin usein. Osa näistä on varmasti ihmisten lemmikkejä tai muuten hoidettavana, osa taas rähjääntyneen näköisiä villejä. Meidän kuistillemme emme ole toistaiseksi saaneet kutsumattomia vieraita, mutta naapuritalon läheisyydessä näyttää oleilevan yksi kissa, joka on jäänyt pyörimään pihapiiriin saatuaan muutaman kerran ruokaa tai vettä. Kovin hellyydenkipeä ei kyseinen katti kuitenkaan vaikuta olevan, sillä meidän lähestyessä se lähtee karkuun.
Kuluvan viikon agendana on ollut työkuvioiden ja viisumiasioiden selvittäminen, sekä uuden, pitkäaikaisemman asunnon etsiminen. Asunto löytyikin yllättävän helposti, vaikka sopivia kohteita tuntui tulevan vastaan jatkuvasti. Täälläpäin tuntuukin olevan asunnoista suorastaan ylitarjontaa, varsinkin näin turistikauden ulkopuolella. Löysimme muutaman kilometrin päästä kolmion omalla, aivan järjettömän kokoisella pihalla, joka vastaa kooltaan melkein koripallokenttää. Lisäksi lähes koko taloa kiertää katettu terassialue. Asunto saattaa olla tarpeisiimme ”hieman” liian överi, mutta eipä sitä nyt järkevään hintaan paljoa pienempääkään saanut. Mitä tuollainen lukaali sitten kustantaa kuukaudessa? Kevyet 15 000 bahtia, eli noin 430 euroa kuukaudessa ja päälle vesi, sähkö ja nettiyhteydet kulutuksen mukaan. Valitettavasti kuvaa ei ole asunnosta vielä näyttää, sillä varsinainen muutto on vasta tulevana viikonloppuna. Eiköhän sitä seuraavassa postauksessa ole jo jotain mitä näyttää.
Niin ja mites se nettiyhteys sitten täällä ”viidakon keskellä”? Porvoon keskustassa sijaitsevassa asunnossamme maksoimme Telian 4G Hybridilaajakaistanetistä karkeasti 30 euroa kuukaudessa koska mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut, nopeuden ollessa jotain kahden ja kymmenen Mb/s välimaastossa luvatun sadan sijasta. Täällä samalla summalla saa viidensadan megan valokuituyhteyden ja mikäli heittää kymmenen euroa vielä ekstraa, voi nopeuden päivittää vielä tuplaten. On jotenkin koomista, että uimarannalla sijaitsevassa kahvilassakin avoimen Wi-Fin nettinopeustesti näytti yli satakertaista nopeutta Porvoon keskustan yhteyksiin verrattuna.
Thaimaa-blogi, joka toivottaa sinut tervetulleeksi paratiisisaarelle nimeltään Koh Samui!
Vaikka viikko onkin ollut täynnä erilaista tapahtumaa ja monenlaisten tunteiden vuoristorataa, ei kummallekaan ole herännyt sitä yhtä ajatusta: Mitä jos vain palaisimme Suomeen? On vähintäänkin ymmärrettävää, että tällainen iso elämänmuutos tuottaa paljon monenlaisia tunteita eri suuntiin ja molempien täytyy myöntää, että jos tässä tilanteessa olisi yksin, olisivat ajatuksetkin todennäköisesti varsin erilaiset.
Toivottavasti teksti oli viihdyttävää ja mielenkiintoista luettavaa. Yksityiskohtaista tarinaa olisi kirjoitettavissa vaikka kuinka paljon, mutta säästetään jotakin seuraaviin postauksiinkin. Sateen uhkaan viittaava tuuli näyttää humisevan ulkona ja säätiedotus näyttää vesipisaroita useallekin päivälle. Nähtäväksi jääkin kuinka paljon sitä vettä sitten loppuviikosta tuleekaan.
Vielä kerran; tervetuloa Koh Samui-blogiin, jossa suomalainen pariskunta kertoo vegaanisesta elämästään eteläisen Thaimaan paratiisisaarella!
Muista myös seurata meitä Facebookissa, sekä Instagramissa!
Kommentoi