Hanne: Hei, onko sulla kuinka kiire?!
Markus: On tässä vähän, mutta minkälaista ois?
H: Sulle soitetaan parin minuutin päästä, soittaja oli sieltä Thaimaan työpaikasta!
M: Hä?!
H: Äsken soitettiin mulle ja juteltiin hetki ja sanoi seuraavaksi soittavansa sulle. Kertoi että haluaa meidät molemmat sinne töihin ASAP!
M: Ööööpph.. siis..?
H: Joojoo! Se soittaa sulle ihan kohta, vastaa siihen puheluun ni tiedät!
M: Okei okei! Oon valmiina, jutellaa kohta lisää, moikka!
Tästä huhtikuisesta puhelinkeskustelusta alkoi elämäämme muuttava lumipalloefekti, jonka takia myös tätä tekstiä nyt kirjoitamme, mutta otetaan nyt vielä muutama kuukausi takapakkia.
Olimme molemmat olleet vakitöissä jo useita vuosia, asuimme Helsingin kantakaupungissa mukavassa vuokra-asunnossa ja kaikki tuntui olevan ”ihan ookoo”. Silti molemmilla takaraivossa jyskytti ajatus siitä, onko tämä nyt sitä mitä tässä tehdään vähintään eläkeikään saakka? Käydä 40 tuntia viikossa työssä, joka tuntuu molemmista lähinnä pakkopullalta, pelkästään odottaen sitä usean viikon kesälomaa jolloin voisi ja pystyisi lähtemään pariksi viikoksi lomalle jonnekin sopivaan kohteeseen ja palata sitten takaisin Suomessa odottavaan oravanpyörään, jossa tämä toistuu vuodesta toiseen.
Kummallakaan kun ei ole haaveena oman asunnon ostaminen taikka lapsiperheen perustaminen, joten mikä olisikaan esteenä isommalle elämänmuutokselle? Vastaus oli selvä; Me itse olisimme se este ja muuri. Halusimme kuitenkin murtaa sen muurin ja tehdä asialle jotakin.
”Mitä jos tehtäis jotain ihan uutta?”
Ajattelimme, että fiksuinta tässä vaiheessa olisi kuitenkin etsiä uusi työpaikka, jotta ajatuksia saisi hieman kasattua ja töihin meneminkään ei olisi niin ahdistava ja mieltälatistava ajatus. Aloimme katselemaan työvaihtoehtoja ulkomailta ja vastaan tulikin useita kohteita; Puola, Espanja, Hong Kong… Laitoimme muutamaan yritykseen avoimet työhakemukset ja alustavaa kyselyä, olisiko yrityksissä mahdollisesti avoimia työpaikkoja tiedossa esimerkiksi aikaisintaan puolen vuoden päästä. Meni viikkoja, emmekä saaneet vastauksia kuin muutamalta ja nekin olivat epävarmoja, vaikkakin positiivisia. Mitään ei kuitenkaan suoranaisesti luvattu. Tämän jälkeen päätimme, että etsisimme nyt alkuun vain uudet työpaikat Suomesta ja katselisimme tilannetta uudelleen “sitten syksymmällä”.
Irtisanouduimme molemmat noista vakituisista, täysipäiväisistä töistä, löysimme kuukauden irtisanomisaikana uudet työpaikat ja muutimme niiden perässä Porvooseen. Takaraivoissamme jyskytti kuitenkin pieni pettymys ja tulevasta muutoksesta johtuva ajatuksen siemen oli alkanut itää entistä suurempana. Eräänä tylsänä iltana päätimme, että tämä jahkailu saa riittää ja avasimme Duunitorin sivut. Ryhdyimme tutkimaan tarjolla olevia työmahdollisuuksia eri maista ja Thaimaan kohdalla löytyi pari potentiaalista ja mielenkiintoista kohdetta. Naputtelimme asianmukaiset työhakemukset ja ajattelimme, että odotamme taas muutaman viikon ennen vastauksien saamista, mutta tämän tekstin alussa mainittu tilanne koittikin jo seuraavana päivänä.
Soittaja oli lukenut meidän molempien hakemukset, piti kovasti lukemastaan, tarjosi työtä Thaimaasta ja halusi meidät sinne mahdollisimman pian. Mietimme ehkä minuutin verran, onko tämä nyt varmasti sitä mitä haluamme? Tässä meillä on se tilaisuus, josta olimme haaveilleet. Jotain, mikä muuttaisi elämämme täysin. Soittaja antoi avaimet ja näytti oven, josta meille avautuisi uusi elämä ja nyt täytyisi enää kulkea siitä. Miettimishetken jälkeen päätös oli kuitenkin selvä; Tämä on se mahdollisuus jota odotimme ja sen hukkaanheittäminen kaduttaisi varmasti pitkään. Minne siis suuntaamme? Etelä-Thaimaassa sijaitsevalle paratiisisaarelle Koh Samuille!
”Tän jälkeen viikon loma tulee tarpeeseen”
Nyt olemme sitten tilanteessa, jossa meillä on lähes koko omaisuutemme myynnissä, olemme ottaneet tarvittavat rokotukset, hoitaneet Suomen päässä vaadittavat paperiasiat ja varanneet lentoliput kohteeseen, viikon mittaisen lomamutkan kautta tosin. Otamme hieman vauhtia Hong Kongista, sillä viikon kestävä lomamatka tämän ”Torimyynti-shown” ja Facebook-kirpparihelvetin jälkeen tulee olemaan enemmän kuin paikallaan.
Miksi blogi?
Päätimme avata blogin tätä kaikkea varten, jotta voisimme hieman koota ajatuksiamme ja muistojamme ylös ja mahdollisesti myös auttaa muita samankaltaisessa tilanteessa olevia. Tulemmekin tekemään jossakin vaiheessa postauksen, jossa kerromme tarkemmin mitä kaikkea ulkomaille muutto vaatii, mistä mahdollisesti pitää luopua ja mihin pitää varautua. Tuo kirjoitus tulee kuitenkin vasta sen jälkeen, kun olemme saaneet elämämme järjestettyä uudessa maassa ja asetuttuamme aloillemme. Koh Samui odottaa, mutta sitä ennen pitää tehdä vaikka ja mitä!
Ainiin, muista seurata meitä myös Facebookissa, sekä Instagramissa!
Kommentoi